Seuraa käyttäjää @nutturaloysalle

Mielikuvituksia Blogi

Otteita Hikimiehen päiväkirjasta #joulustressi

Lauantai 14.12.2013 klo 17:23 - Hikimies


Aamu

alkaa katastrofilla. Unohdan laittaa kannen blenderiini ja tehosmoothieni räjähtää pitkin keittiötä. Juoma värjää valkoisen, nimikirjaillun silkkiaamutakkini kuravellin väriseksi. Smoothieta ei jää juuri juotavaksi. Laitoin varmuudenvuoksi  tehojuomaani kaikki mahdolliset superfoodit. Halusin varmistaa maksimaalisen elinvoiman joulua edeltäviksi päiviksi.  Tapahtuman vuoksi elinvoimaisuuteni jää korkeintaan kohtalaiseksi.

Tästä ahdistuneena puen alushousut päällishousujen päälle ja tilanteen korjaamiseen kuluu useita minuutteja.  Päivittäessäni tilannettani sosiaaliseen mediaan huomaan olevani myöhässä. Klo 8.01 metroni menee menojaan siitä huolimatta, että juoksen niin lujaa kuin kintuista lähtee. Seuraava metro menee vasta 8.05 joten on sanomattakin selvää, että päivän aikataulu on pilalla.


Vapaa

päiväni on tavalliseen tapaan hektinen. Joudun vaihtamaan ystäväni Julion kanssa sopimani  joululounaan pikaiseksi kahvitteluksi. Ajanvarausjärjestelmäni on selvästi edelleenkin puutteellinen! Pyrin käyttämään tämän ajan mahdollisimman tehokkaasti. Asialista on käyty läpi jo seitsemässä minuutissa, joten ehdin kahvittelun lomassa lukea sähköpostin, lähettää pari viestiä  ja päivittää olinpaikkani sosiaaliseen mediaan. Otan päivitysten seuraksi myös kuvan joulutortustani. Päivitykseni, Kahvilla paikassa Maijan Munkki henkilön Julio The Hairdresser, kanssa saa heti viisi tykkäystä.  Kun nostan katseeni vastapäätä istuvaan Julioon, huomaan hänen poistuneen.

hikijoulumini.jpg


Minua

yritettiin houkutella luistelemaan. Koska päivittäinen kuntoilu on tärkeää, ei aikaa moiselle kuitenkaan ole! Itsestään on pakko pitää huolta varsinkin kun jouluna tulee kuitenkin syödyksi useampikin lisäkilo! Lähden suuntaamaan kuntosalille. Onneksi lämmittelin pakarani jo kahvipöydässä, näin pääsen salilla heti tositoimiin. Maa on jäässä ja matka salille alamäkeä. Näin ollen voin liukua suurimman osan matkasta. Siinä säästyy useita minuutteja.

Kuntosalilla vältän turhaa ajanhukkaa käymällä läpi tulevaa joulusiivousta. Murehdin hieman kaikkea jouluun liittyvää stressiä ja velvollisuuksia. Joulun  tunnelman eteen on tehtävä valtavasti pohjatyötä. 


Ilta

on kovin kiireinen. Minun täytyy priorisoida ja hoitaa vain välttämättömimmät asiat. Nukkua ja syödä ehdin joulunakin! Olin varannut ihmissuhteiden ylläpidolle aikaa joulusuunnitelmaani mutta lukuisten päällekkäisbuukkausten vuoksi joudun kuitenkin  perumaan ystäväni  Nestorin kanssa sopimani tapaamisen. Tänään täytyy vielä tehdä perusteellinen joulusiivous, soittaa mummolle ja askarrella jouluisia ikkunakoristeita.  Testierä joulukonvehdeista on myös tehtävä!

Käyn pikaisesti naapurin serkun marsun glögikutsuilla, pumppaan 200 pakaralihasliikettä, järjestelen jääkaapissani olevat vihannekset värin ja käyttötarkoituksen mukaan sekä teen tarvittavat päivitykset sosiaaliseen mediaan #joulustressi. Kaikessa kiireessä unohdan siivota, soittaa mummolle, askarrella koristeet ja valmistaa konvehdit.  Onneksi on koko yö aikaa. Koska tekemistä riittää, päätän jättää mummolle soittamisen väliin. Senhän ehtii tehdä joskus myöhemminkin!


Ystäväni

Nestori, Erno, Kata, Anna, Herra Salkku ja Julio saapuvat puurojuhliini. En ymmärrä kuinka meninkään kutsumaan vieraita tämän kaiken kiireen keskellä! Siinä he nyt kuitenkin ovat, kauhat mukanaan. Uuni on paahtanut koko päivän ja Hikimiehelle tyypilliseen tapaani hiki on muodostanut essuuni kuvioita.  Erno on näkevinään essussani tonttuhahmon. Harmikseni vieraat viihtyvät hyvin, lähtevät vasta yhdeksältä. Katselen levottomana kelloani sillä pöytähopeat eivät totisesti kiillota itse itseään! Toisaalta, onhan helpottavaa isännälle kun vieraat nauttivat olostaan. Hauskaa heillä tosiaan tuntuu olevan. En ehdi juurikaan osallistua ilotteluun. Velvollisuudet pitävät minut enimmäkseen keittiössä.


Joulu

saapuu kohta ja olen uupunut. Kesken katon imuroinnin havahduin. Kuinka nopeasti  365 päivää suhahtaakaan ohi . Enkä muista niistä kuin murto-osan. Päivät takertuvat toisiinsa, muuttuvat kuukausiksi. Kulunut vuosi tuntuu tahmealta ja mössöiseltä kuin riisipuuro, enkä ole löytänyt yhtään mantelia. Todennäköisesti manteleita olisi ollut. Olisinko huomannut ne jos olisin ahmimisen sijaan maistellut kaikessa rauhassa?


Minun täytyy ihan istahtaa ja syödä piparkakku. Sitten soitan mummolle.  Mummo ilahtuu ja puhumme pitkään. Mummo on vielä pirteä ja omatoiminen mutta liukkailla keleillä on mahdotonta kulkea ulkona. "Järvisen mummu on kaatunut  ja katkaissut kätensä. Eikä kukaan ole käynyt katsomassa. Voitko kuvitella?" Tunnen pienen piston sydämessäni ja päätän käydä kylässä oman mummoni luona useammin. "Onneksi minulla on sinut, rakas Hikimies!", jatkaa mummo.


Julistan

siis täten henkilökohtaisen joulurauhani alkaneeksi. Kehoitan itseäni tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään.  Teen joka vuosi uudenvuodenlupauksen. Lupaan hiljentää tahtia ja nauttia matkasta.  Miten ihmeessä onnistuisin myös pitämään lupaukseni?



Ihanaa ja ennen kaikkea Rauhallista joulua kaikille!

-Hikimies

Avainsanat: joulu, kiire, stressi, hiki, joulurauha, riisipuuro


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini