Seuraa käyttäjää @nutturaloysalle

Mielikuvituksia Blogi

"Kas, Untamo on tullut jo kotiin"

Tiistai 30.7.2013 klo 15:07 - Untamo


Tunnetko ketään kovin hajamielistä? No, nyt tunnet. Minä olen äärimmäisen hajamielinen. Elämäni on täynnä mitä merkillisempiä tilanteita hömelöstä kupolistani johtuen. Tietenkin me kaikki höpertelemme joskus, toiset vain hieman useammin. Kerron nyt hieman arjen sattumuksistani. Ehkä voit samaistua niihin mikäli itsekin kuulut samaan joukkoon. 

urivimini.jpgNo nämä seuraavat perusjutut ovat tietysti tuttuja kaikille kaltaisilleni. Mainostauoilla unohdat mitä ohjelmaa olet katsomassa. Peset hiuksesi (tai minun tapauksessani höyhenet) monta kertaa peräkkäin, koska et muista oletko jo peseytynyt.

Hammasharjaan eksyy tahnan sijaan käsisaippuaa. Varmasti muutkin kuin minä ovat palauttaneet kirjastoon lainakirjojen sijaan leivänpaahtimen tai kuljetelleet ajatuksissaan roskikseen matkalla ollutta biopussia mukanaan kaupungilla. On myös aivan tavallista laittaa keskenään eri paria olevat kengät vääriin jalkoihin. Huomattavasti kiusallisempaa on huomata pukeneensa alusvaatteet päällysvaatteiden päälle.

Jokainen silmälaseja käyttävä on varmasti etsinyt kuumeisesti lasejaan, todetakseen myöhemmin niiden olevan jo päässä. Näin käy minullekin tuon tuostakin. Toisaalta lasini ovat alituiseen oikeastikin hukassa ja löytyvät mitä kummallisimmista paikoista. Etsintäni ovat tuottaneet tulosta muun muassa jääkaapista ja pesukoneesta. Kerran löysin silmälasini kattilasta.

Samanlaista sekoilua se on nykyään näiden matkapuhelinten kanssa. Ennen puhelin oli sentään turvallisesti seinässä kiinni. Eräänä päivänä olin aivan menettää järkeni kun en löytänyt puhelintani mistään. Etsin tohinalla, samalla ystäväni kanssa keskustellen. Olin kerta kaikkiaan epätoivoinen sillä tein juuri lähtöä kotoa. Pähkäilimme yhdessä ystäväni kanssa missä kummassa puhelin voisi olla. Ei, se ei ollut pakastimessa. Eikä tällä kertaa pesukoneessakaan. Yhtäkkiä ystäväni pärähti nauramaan ja sai hädintuskin naurultaan sanottua  " Mutta Untamo, mehän puhumme puhelimessa parhaillaan". Tästä sattumuksesta hermostuneena päätin jättää mielenosoituksellisesti koko laitteen kotiin. Kyllä ennen matkapuhelimiakin käytiin ulkona ja kohdattiin toinen toisiamme! Tätä päätöstä kaduin vain hetkeä myöhemmin kaupungilla kun olin unohtanut missä minun oli tarkoitus tavata ystäväni. Soittaminen olisi ollut savumerkkejä helpompaa. lurppaumini.jpg

Sattuipa yhtenä päivänä (tai oikeastaan kahtena samalla viikolla, jos olen rehellinen), että tulin uupuneena kotiin pitkän päivän päätteeksi. Päästyäni kotiovelle käänsin avainta lukossa. Tuloksetta. Ovi oli ja pysyi tiukasti lukossa. Koitin uudelleen mutta ovi ei auennut. Rymistelin ovella jonkun tovin kunnes huomasin, ettei oven nimikyltissä lukenutkaan enää Untamo.Tuohtuneena jyskytin ovea. Olen yleensä hyvin maltillinen ja rauhallinen mutta tämä tapaus oli pöyristyttävyydessään omaa luokkaansa. Joku kelmi oli vaihtanut lukot ja nimikyltin poissaollessani. Muuttanut noin vain minun asuntooni! Tapaus ratkesi nolosti kun aikani jyskytettyä vastikään puuhuni muuttanut Rouva Naakka avasi oven ja huomautti minulle  " Kuulehan Untamo, sinähän asut yhtä ylemmällä oksalla"

Tänään sattui kuitenkin aivan tavaton hassahdus. Tulin kotiin aamukävelyltäni. Näin ulkona punaisen polkupyöräni parkkeerattuna paikoilleen ja totesin ilahtuneena itselleni  "Kas, Untamo on tullut jo kotiin".


Terveisin: hieman hassahtanut ystävänne Untamo

Avainsanat: hajamielinen, pöllö


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini