Seuraa käyttäjää @nutturaloysalle

Mielikuvituksia Blogi

Arjen palkkasoturi

Keskiviikko 3.7.2013 klo 12:55 - Hikimies


Kuuma hellepäivä painaa silmäluomiani ja vetää hartiani lysyyn.minimies.jpg Hikimiehelle tyypillinen hikoiluni yltyy tavanomaisesta ja hiki muodostaa maantieteellisiä kuvioita paitani selkämykseen. Pääni on pullollaan velvollisuuksia ja tekemättömiä töitä. Ajatukseni ovat toisiinsa liimautuneita, raskaita kuin säkki kiviä.

Radiossa soi palkkasoturi. Kuuntelen tarinaa sielunsa myyneestä sotilaasta, jonka aatteet ovat ostettavissa. Mieleeni piirtyy kuva palkkasoturista. Itsensä kadottaneesta miehestä, kotipaikkaa vailla. Raha vaihtaa omistajaa ja näin joku toinen määrää hänen aseensa suunnan. Mietin uskoiko hän joskus toimivansa oikein, tosimiehen tavoin. Olevansa urhea ja uhrautuvansa toisten puolesta. Ajan saatossa luonnottomasta tulikin luonnollista ja sotilaasta sokea aiheuttamalleen kärsimykselle.

Kuvittelen, että palkkasoturin pää on kuin pesukone, johon asennetaan erilaisia ohjelmia. Kerta toisensa jälkeen hän linkoaa tottuneesti toisten likapyykkiä. Omaan pyykkikoriinsa hän tuskin uskaltaa katsoakaan.

Havahdun ajatuksistani ja totean peiliin katsoen "minä, Hikimies, olen arjen palkkasoturi".

Joskus tuntuu, että ihmisarvoni mitataan suorituksista. Elämäni on jatkuvaa tarpeellisuuteni ja tärkeyteni todistelua itselleni ja muille. Yritän vastata toisten odotuksiin. Olen usein itseltäni hukassa sillä taistelen maaperällä, jota en tunnusta omakseni. Elämäni tukipilareita kuten perhettä, ihmissuhteita ja terveyttä nakertavat lahoiksi rahan-, materian-, ja ennen kaikkea muiden arvostuksen tavoittelun tuholaiset. Myyn aikaani ja joskus periaatteenikin käydäkseni tätä taistelua. Huomaan, että vihollisella on usein omat kasvoni.

Kipitän juoksumatollani ymmärtäen,että juoksen todellisuudessa paikallani. Väsyn mutten pääse mihinkään. En kuitenkaan uskalla pysähtyä, edes hetkeksi. Se hetki saattaisi viedä jalat altani ja kaataa minut naamalleni. Olen ikuisesti liikkeessä, valmiustilassa kuin sotilas. Aina varautunut kohtaamaan uuden vihollisen. Kun on juossut tarpeeksi pitkään, ei muista enää kuinka kävellään.

"Elä tässä hetkessä", sanotaan. Kuinka ihmeessä? On turhaa haaskata tätä hetkeä "elämällä siinä" kun sen voi käyttää hyödyllisemminkin. Huomisen huolia murehtimalla. Elämän käsikirjoitusta suunnittelemalla. En osaa elää hetkessä. Vaikka ruumis pysähtyisi, mieli on muualla. Se vaeltaa menneessä, tulevassa, toteuttamattomissa haaveissa. Tässä hetkessä olen automatiolla toimiva kone.

Ilman sotilaita ei ole sotaa eikä mikään sota sotimalla lopu. Ei tämäkään. Täytyy olla tahtotila ja rohkeutta katkaista kierre. Aloitan välittömästi rauhanneuvottelut itseni kanssa. Hikimiehen elämässä koittakoon Rauhan aika!

Tämä arjen palkkasoturi laskee aseensa ja lähtee jätskille! Tähän tilanteeseen sopii mainiosti mansikkatuutti ja päärynälimppari verkkaiseen tahtiin nautiskeltuna.

Rauhallista Kesää!

-Hikimies

kilpajuoksumini.jpg

Avainsanat: hikimies, kiire, suorittaminen


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini